Identiteettifunktio

Identiteettifunktion kuvaajan pisteet ovat kaikki muotoa (a,a) ja suoran kulmakerroin on 1.

Identiteettifunktio eli identtinen kuvaus on matematiikassa funktio, joka kuvaa jokaisen lähtöjoukkonsa alkion itsekseen, eli funktio f ( x ) = x {\displaystyle f(x)=x} eli x x {\displaystyle x\mapsto x} . Sille käytetään muun muassa merkintöjä I d ( x ) {\displaystyle Id(x)} tai I ( x ) {\displaystyle I(x)} . [1]

Muodollinen määritelmä: Olkoon A {\displaystyle A} joukko. Funktio I d : A A {\displaystyle Id:A\rightarrow A} on identiteettifunktio, jos kaikilla joukkoon A {\displaystyle A} kuuluvilla alkioilla x {\displaystyle x} on voimassa I d ( x ) = x {\displaystyle Id(x)=x} .

Ominaisuuksia

Identiteettifunktio on lineaarinen funktio, koska

I d ( x ) = x = 1 x + 0 {\displaystyle Id(x)=x=1\cdot x+0}

ja monotonisena funktiona aidosti kasvava funktio. Se on erikoistapaus ensimmäisen asteen potenssifunktiosta, jos kerroin on yksi

I d ( x ) = x = 1 x 1 {\displaystyle Id(x)=x=1\cdot x^{1}} .

Yhdistetty funktio

Identiteettifunktio on neutraalialkio yhdistetyn funktion operaattorille. Siis I d f = f I d = f {\displaystyle Id\circ f=f\circ Id=f} , kun f {\displaystyle f} on mikä tahansa funktio, olettaen, että niiden lähtö- ja maalijoukot ovat yhteensopivat.

Yhdistetty funktio itsensä kanssa on identiteettifunktio itse[2]:

I d I d = I d {\displaystyle Id\circ Id=Id}

Lähteet

  1. Häsä, Jokke & Rämö, Johanna: Johdatus abstraktiin algebraan, s. 26. Helsinki: Gaudeamus, 2015. ISBN 978-952-495-361-0.
  2. Wolfram Alpha: identity function[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

  • MathWorld. Identity Function