Käänteisfunktio

Käänteisfunktio on funktio, joka kääntää alkuperäisen funktion kuvaussuunnan päinvastaiseksi. Funktion f {\displaystyle f} käänteisfunktiota merkitään f 1 {\displaystyle f^{-1}} . Tämä on vain merkintätapa, eikä liity mitenkään potenssilaskuihin. Käänteisfunktiossa alkuperäisen funktion arvot vastaavat käänteisfunktion muuttujan arvoja ja käänteisfunktion muuttujan arvot alkuperäisen funktion arvoja. Toisin sanoen käänteisfunktiolle ja alkuperäiselle funktiolle pätee f ( f 1 ( x ) ) = f 1 ( f ( x ) ) = x {\displaystyle f(f^{-1}(x))=f^{-1}(f(x))=x} . Kaikille funktioille ei ole olemassa käänteisfunktioita.[1]

Määritelmä

Olkoon f : A B {\displaystyle f:A\to B} funktio. f {\displaystyle f\,} :n kuvajoukko f ( A ) {\displaystyle f(A)\,} on kaikkien niiden alkioiden y B {\displaystyle y\in B\,} joukko, joille y = f ( x ) {\displaystyle y=f(x)\,} jolloin x A {\displaystyle x\in A\,} . Jos f {\displaystyle f\,} on injektio (ehdosta f ( x 1 ) = f ( x 2 ) {\displaystyle f(x_{1})=f(x_{2})\,} aina seuraa x 1 = x 2 {\displaystyle x_{1}=x_{2}\,} ) on mahdollista määritellä funktio g : f ( A ) A {\displaystyle g:f(A)\to A} asettamalla g ( y ) {\displaystyle g(y)\,} :ksi se x A {\displaystyle x\in A} , jolle y = f ( x ) {\displaystyle y=f(x)\,} . Täten g {\displaystyle g\,} tulee toteuttamaan ehdon g ( f ( x ) ) = x {\displaystyle g(f(x))=x\,} kaikilla x A {\displaystyle x\in A} ja f ( g ( y ) ) = y {\displaystyle f(g(y))=y\,} kaikilla y f ( A ) {\displaystyle y\in f(A)} .

Funktiota g {\displaystyle g\,} sanotaan funktion f {\displaystyle f\,} käänteisfunktioksi ja merkitään symbolilla f 1 {\displaystyle f^{-1}\,} . Käänteisfunktion määrittelyjoukko on sama kuin alkuperäisen funktion arvojoukko. Käänteisfunktion arvojoukko on sama kuin alkuperäisen funktion määrittelyjoukko.

Jos funktio g {\displaystyle g\,} on funktion f {\displaystyle f\,} käänteisfunktio, on samalla myös f {\displaystyle f\,} funktion g {\displaystyle g\,} käänteisfunktio.

Esimerkkejä

Olkoon kuvitteellisessa Mattilan perheessä 5 henkeä: Juhani (37v), Anna (32v), Siru (10v), Pasi (8v) ja Taru (5v). Olkoon f funktio, joka liittää perheenjäsenen nimen hänen ikäänsä. Olkoon M perheenjäsenien nimien joukko ja I perheenjäsenien ikien joukko. Toisin sanoen

M = { J u h a n i , A n n a , S i r u , P a s i , T a r u } {\displaystyle M=\{Juhani,Anna,Siru,Pasi,Taru\}}
I = { 37 , 32 , 10 , 8 , 5 } {\displaystyle I=\{37,32,10,8,5\}}
f : M I {\displaystyle f:M\rightarrow I}
f ( J u h a n i ) = 37 , f ( A n n a ) = 32 , f ( S i r u ) = 10 , f ( P a s i ) = 8 , f ( T a r u ) = 5 {\displaystyle f(Juhani)=37,f(Anna)=32,f(Siru)=10,f(Pasi)=8,f(Taru)=5}

Jos haluamme selvittää, kuka perheenjäsen on 32-vuotias, voimme muodostaa funktion, joka liittää perheenjäsenen iän hänen nimeensä. Tämä funktio on f:n käänteisfunktio:

f 1 : I M {\displaystyle f^{-1}:I\rightarrow M}
f 1 ( 37 ) = J u h a n i , f 1 ( 32 ) = A n n a , f 1 ( 10 ) = S i r u , f 1 ( 8 ) = P a s i , f 1 ( 5 ) = T a r u {\displaystyle f^{-1}(37)=Juhani,f^{-1}(32)=Anna,f^{-1}(10)=Siru,f^{-1}(8)=Pasi,f^{-1}(5)=Taru}

f:n käänteisfunktio siis käänsi funktion kuvaussuunnan päinvastaiseksi.

Reaalifunktiot

Laskulausekkeella määritellyn reaalimuuttujan reaaliarvoisen funktion f {\displaystyle f\,} käänteisfunktion lauseke voidaan usein määrittää ratkaisemalla x {\displaystyle x\,} yhtälöstä y = f ( x ) {\displaystyle y=f(x)\,} . Esimerkiksi funktion f : R R {\displaystyle f:\mathbb {R} \to \mathbb {R} } , f ( x ) = 2 x + 3 {\displaystyle f(x)=2x+3\,} käänteisfunktioksi saadaan näin f 1 : R R {\displaystyle f^{-1}:\mathbb {R} \to \mathbb {R} } , f 1 ( y ) = 1 2 ( y 3 ) {\displaystyle f^{-1}(y)={\frac {1}{2}}(y-3)} .

Jotta reaalilukujen joukossa tai reaalilukuvälillä määritellyllä funktiolla f {\displaystyle f\,} olisi käänteisfunktio, f {\displaystyle f\,} :n on oltava aidosti kasvava tai aidosti vähenevä. Funktiolla f on käänteisfunktio jos ja vain jos f on bijektio.. Siten esimerkiksi funktiolla f : R R {\displaystyle f:\mathbb {R} \to \mathbb {R} } , f ( x ) = x 2 {\displaystyle f(x)=x^{2}\,} ei ole käänteisfunktiota, mutta (positiivisten reaalilukujen joukossa) f : R + R + {\displaystyle f:\mathbb {R} ^{+}\to \mathbb {R} ^{+}} , f ( x ) = x 2 {\displaystyle f(x)=x^{2}\,} , on käänteisfunktio f 1 {\displaystyle f^{-1}\,} , f 1 ( y ) = y {\displaystyle f^{-1}(y)={\sqrt {y}}} .

Esimerkkejä

  • Positiivisten reaalilukujen joukossa potenssifunktion y = x n {\displaystyle y=x^{n}\,} käänteis­funktio on juurifunktio y = x n {\displaystyle y={\sqrt[{n}]{x}}} . Jos eksponentti n on pariton, funktiolla on käänteis­funktio koko reaali­luku­alueella. Vastaavasti juurifunktion käänteis­funktio on potenssi­funktio.
  • Eksponenttifunktion y = e x {\displaystyle y=e^{x}\,} käänteis­funktio on logaritmifunktio y = ln x {\displaystyle y=\ln x\,} .
  • Trigonometrisilla funktioilla koko reaali­luku­alueella määriteltyinä ei ole käänteis­funktioita, sillä ne ovat jaksollisia ja saavat saman arvon äärettömän monella muuttujan arvolla. Niille on kuitenkin olemassa rajoitetut välit, joilla niillä on käänteis­funktiot, joita sanotaan arkus­funktioiksi.

Käänteisfunktion derivaatta

Jos f {\displaystyle f\,} ja f 1 {\displaystyle f^{-1}\,} ovat reaalimuuttujan derivoituvia funktioita, niin on voimassa kaava

( f 1 ) ( f ( x ) ) = 1 f ( x ) {\displaystyle \left(f^{-1}\right)'(f(x))={\frac {1}{f'(x)}}} .

Lähteet

  1. Thompson, Jan & Martinsson, Thomas: Matematiikan käsikirja, s. 229–230. Helsinki: Tammi, 1994. ISBN 951-31-0471-0.

Kirjallisuutta

  • Thompson, Jan & Martinsson, Thomas: Matematiikan käsikirja. Helsinki: Tammi, 1994. ISBN 951-31-0471-0.
  • Merikoski, Jorma; Virtanen, Ari; Koivisto, Pertti: Diskreetti matematiikka I. Tampere: Tampereen yliopisto, 2001 (1993). ISBN 951-44-3604-0.
  • Rikkonen, Harri: Matematiikan pitkä peruskurssi II – Reaalimuuttujan funktioiden differentiaalilasku. Helsinki: Otakustantamo, 1969. ISBN 951-671-022-0.
  • Pitkäranta, Juhani: Calculus Fennicus – TKK:n 1. lukuvuoden laaja matematiikka (2000–2013) (pdf) Helsinki: Avoimet oppimateriaalit ry. ISBN 978-952-7010-12-9 ISBN 978-952-7010-6 (pdf).