Karl Faulmann
Johann Christoph Karl Faulmann[1] (24. kesäkuuta 1835 Halle (Saale) – 28. kesäkuuta 1894 Wien) oli pikakirjoittaja ja tietokirjailija.[2] Hän vaikutti merkittävästi saksankielisten pikakirjoitusjärjestelmien kehitykseen[3] ja julkaisi useita tietokirjoja muun muassa kirjoitusjärjestelmistä ja pikakirjoituksesta.[2]
Karl Faulmann syntyi Hallessa vuonna 1835. Hän lopetti koulunkäynnin 13-vuotiaana ja meni latojaoppilaaksi kirjapainoon. Vuonna 1855 hän siirtyi latojaksi Wieniin, ja toimi myöhemmin myös pikakirjoituksen opettajana useissa kouluissa sekä vuodesta 1878 Wienin yliopiston pikakirjoituksen lehtorina.[2]
Faulmann pyrki 1860-luvulla uudistamaan Gabelsbergerin pikakirjoitusjärjestelmää, sekä sovittamaan yhteen Gabelsbergerin ja Stolzen järjestelmiä, mutta ei saavuttanut kummassakaan menestystä.[4] Hän laati oman järjestelmänsä, josta julkaistiin oppikirja vuonna 1875 nimellä Lehrbuch der Fonografie.[5] Järjestelmästä ei tullut kovin suosittua, mutta sen yhtenäinen vokaalienkuvaustapa lainattiin lähes sellaisenaan merkittäviin myöhempiin järjestelmiin: Schreyn järjestelmään, Stolze–Schreyhyn ja Saksan yhtenäisjärjestelmään.[3]
Lähteet
- Johnen, Christian: Allgemeine Geschichte der Kurzschrift. 4. painos. Berliini: H. Apitz, 1940.
- Melin, Olof Werling: Stenografiens historia. 2. osa. Tukholma: Nordiska Bokhandeln, 1929.
- Weinmeister, Rudolf: Karl Faulmann. Teoksessa Neue Deutsche Biographie. 5. osa. Berliini: Duncker & Humblot, 1961. Teoksen verkkoversio. [vanhentunut linkki]
Viitteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karl Faulmann Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
